Polttoaineiden hinnasta käydään taas kerran kovaa keskustelua. Ymmärrettävästi se tuntuu jokaisen suomalaisen arjessa. Mutta silti tuntuu, että keskustelu menee ohi olennaisen. Puhumme hinnasta, vaikka meidän pitäisi puhua siitä, millä Suomessa ylipäätään ajetaan.
Emme voi päättää maailman öljyn hintaa. Sen sijaan voimme päättää, olemmeko siitä riippuvaisia.
Liikenne tuottaa Suomessa noin viidenneksen kaikista päästöistä, ja tieliikenne yksin lähes neljänneksen. Suunta ei ole edes oikea, päästöt ovat viime aikoina kääntyneet uudelleen kasvuun. Samalla tiedämme, että nykyisillä toimilla emme saavuta vuoden 2030 tavoitteita. Silti poliittinen keskustelu pyörii pitkälti verotuksen ympärillä. Minusta tämä on väärä keskustelu.
Suomessa on jo olemassa kotimaisia vaihtoehtoja. Biokaasun tuotanto kasvaa, mutta liikenteessä sen osuus on edelleen marginaalinen. Pohjois-Suomessa ongelma näkyy konkreettisesti: vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla, koska jakeluverkkoa ei ole rakennettu. Kyse ei ole siitä, etteikö ratkaisuja olisi. Kyse on siitä, ettei niitä ole päätetty toteuttaa. Samaan aikaan puhumme sähköistymisestä ja hyvä niin. Mutta rehellisyyden nimissä on todettava, ettei yksi ratkaisu riitä kaikkeen. Pitkät etäisyydet, raskas liikenne ja pohjoiset olosuhteet vaativat rinnalle muitakin käyttövoimia. Siksi on lyhytnäköistä rakentaa koko strategia yhden vaihtoehdon varaan.
Suomella olisi myös mahdollisuus hyödyntää omaa vahvuuttaan. Metsäteollisuus, bioperäinen hiili ja teknologiaosaaminen tarjoavat pohjan e-polttoaineille, joita voitaisiin käyttää nykyisessä autokannassa. Tämä ei ole utopiaa, mutta se ei myöskään tapahdu ilman poliittisia päätöksiä. Muualla maailmassa päätöksiä on tehty. Esimerkiksi Brasiliassa kuluttajalla on valinnanvaraa, ja markkina on siellä rakennettu sitä tukevaksi. Suomessa vakavasti otettavat vaihtoehdot ovat jääneet vähän kuin telineisiin.
Minusta Suomen pitäisi tehdä tässä asiassa selkeä linjaus. Kotimaiset polttoaineet eivät voi olla mikään sivujuonne, vaan niiden on oltava strateginen valinta.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että biokaasun jakeluverkkoa laajennetaan koko maahan, e-polttoaineiden tuotantoa edistetään ja markkinoille tuodaan ratkaisuja, jotka antavat kuluttajalle aidon valinnan. Samalla vahvistetaan huoltovarmuutta ja vähennetään riippuvuutta tuontienergiasta.
Lopulta kyse on yksinkertaisesta asiasta. Haluammeko jatkossakin olla riippuvaisia globaalista öljymarkkinasta vai haluammeko rakentaa suomalaisen ratkaisun?
Minun mielestäni valinta on selvä. Nyt tarvitaan enää päätöksiä.
Senja Kovaniemi