Kirjoitukset

Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman selvitysryhmän julkaisemat ehdotukset muutoksista lapsilisäjärjestelmään nostivat pintaan tarpeellisen keskustelun syntyvyydestä ja sen tilasta Suomessa. Huoli alhaisesta syntyvyydestä on perusteltu: mitkään taloustalkoot eivät tule riittämään, jos syntyvyys jatkaa laskuaan vuosikymmeniä. Keskustelu on vilkasta ja avauksia tehdään monesta suunnasta. Hyvä niin, mutta yksi keskeinen näkökulma kuitenkin usein puuttuu: tahaton lapsettomuus ja sen hoito.

Vaikka osa suomalaisista valitsee lapsettomuuden tietoisesti, moni lisääntymisikäinen toivoo lasta tai lisää lapsia. Jopa joka viides hedelmällisessä iässä oleva suomalainen kohtaa tahattoman lapsettomuuden. Tämä ei ole marginaalinen ilmiö, vaan merkittävä kansanterveydellinen ja inhimillinen kysymys.

Syntyvyyskeskustelussa katse kääntyy usein taloudellisiin kannustimiin, perhevapaisiin ja arjen sujuvuuteen. Nämä ovat erittäin tärkeitä tekijöitä, mutta ne eivät ratkaise tilannetta ihmisillä, jotka eivät saa toivomaansa lasta lainkaan. Siksi keskusteluun on tuotava vahvemmin mukaan myös ne ratkaisut, jotka tukevat niitä, joille lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys.

Tieto on tässäkin avainasemassa. Hedelmällisyystietoisuutta ja -neuvontaa tulee lisätä kouluissa, jotta nuoret ymmärtävät paremmin lisääntymisterveyteensä vaikuttavia tekijöitä. Samanaikaisesti on varmistettava, että hedelmöityshoidot ovat aidosti saavutettavia. Jonottomat ja yhdenvertaiset hoidot, jotka huomioivat myös psykososiaalisen tuen tarpeen ovat investointi tulevaisuuteen. Vuonna 2023 Suomessa arviolta kaikista hedelmöityshoidoista syntyi 6,7 % kaikista syntyneistä lapsista. Osuus, kertoo hoitojen merkityksestä jo nyt. Lisäksi hoitopolut esimerkiksi endometrioosin ja muiden gynekologisten sairauksien osalta on saatava kuntoon. Liian moni joutuu odottamaan diagnoosia ja hoitoa vuosia, vaikka varhaisella puuttumisella voitaisiin ehkäistä hedelmällisyyden heikkenemistä.

Lapset ovat Suomen tulevaisuus. Varmistetaan apu ajoissa.

Metsät ovat monella tavalla osa historiaamme, kulttuuriamme, talouttamme ja arkielämäämme. Tästä syystä jokaisella suomalaisella on väistämättä jonkinlainen metsäsuhde, ja se herättää paljon tunteita sekä ajatuksia.

Metsänomistajuus on aina ylisukupolvista. Se taimi, jonka tänään istutat, tulee korjuuseen vasta seuraavan omistajan, seuraavan sukupolven aikana. Metsä on myös jatkuvasti muuttuva. Se ei koskaan säily samanlaisena. Päätehakkuu on vain yksi metsän monimuotoisuuden vaihe. Aluskasvillisuus pääsee vauhtiin, kun suuret puut puuttuvat. Ensin tulevat matalat ruohokasvit ja marjat, sitten pajut ja muut lehtipuut. Kuusen ja männyn tulo kestää hieman kauemmin. Taimettuminen vie oman aikansa, ja taimikkoa hoidetaan eri-ikäisenä eri kasvuvaiheissa.

Yhteisymmärrystä siitä, miten metsiä tulisi suojella ja hyödyntää, ei keskusteluissa aina tunnu löytyvän. Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin kestävän metsätalouden perusta. Siinä missä tarvitaan talousmetsien luonnonhoitoa, tarvitaan myös metsien suojelua. Näille molemmille on paikkansa. Suojelun tulee kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen. Metsänomistaja päättää itse lakien puitteissa, mitä metsästään ja metsälleen tekee.

Ajattelutapa, jonka mukaan metsäteollisuuden yhteiskunnalle tuottama hyvinvointi vaatisi jatkuvasti lisääntyviä hakkuita, on syytä haudata. Metsien käytön taloudellinen kannattavuus, monimuotoisuus ja hiilensidonta on pystyttävä yhdistämään kestävästi ja ylisukupolvisesti. Tulevaisuuden keskiössä on vahvasti jalostusarvon nostaminen ja tämän keskustelun laajamittainen käyminen on tärkeää.

Suomalaisella osaamisella voimme mahdollistaa korkean lisäarvon tuotteiden syntymisen ja valmistuksen. Tätä kautta voimme myös tukea ilmastonmuutoksen hillintää ja kehittää biotaloutta.

Metsäteollisuus, bioperäinen hiili ja teknologiaosaaminen tarjoavat pohjan e-polttoaineille. Uudet pakkausratkaisut korvaavat muovia, ja siirtyminen puupohjaisiin tekstiileihin korvaa puuvillaa tai öljypohjaisia kuituja. Kehityssuunta on oikea ja välttämätön.

Minä uskon, että Suomi elää vahvasti ja kestävästi metsistä myös tulevaisuudessa. Metsäalan uudistumista tuleekin tukea, jotta uusia innovaatioita syntyy ja ala säilyy elinvoimaisena.

Lopuksi.

Kataja on puista sitkein. Sen kyky mukautua muuttuviin, karuihinkin olosuhteisiin on täysin omaa luokkaansa. Se löytää aina keinot selviytyä.
Katajainen kansa – sitä me totisesti olemme.

”Se, että odottaa asioiden muuttuvan tekemättä mitään, on oikeastaan sama kuin istuisi lentokentällä odottamassa laivaa.”
– Maarika Maury

Tämä toteamus nousee mieleeni säännöllisesti eri yhteyksissä. Viimeksi se tuli vastaan, kun kuntaliitto vieraili Oulussa reilu viikko sitten. Väestöennuste maalaa haastavan kuvan Pohjois-Pohjanmaan tulevaisuudesta, mutta omilla toimillamme voimme vaikuttaa siihen millaista tulevaisuutta alueelle rakennamme.

Maakuntana olemme monessa suhteessa hyvässä asemassa. Meillä on erinomaiset lähtökohdat kasvattaa sekä pito- että vetovoimaamme. Tässä onnistuminen vaatii kuitenkin sen, että meillä on yhteisesti jaettu tilannekuva alueen kehityksen suuntaviivoista. Vain näin voimme vaikuttaa vahvasti ja tehdä päätöksiä, jotka parhaalla tavalla tukevat alueemme menestystä.

Yksi alueen elinvoimaa merkittävästi edistävä kokonaisuus on raideliikenne. Suomen päärata on 800 kilometriä pitkä. Se kytkee eri alueet toisiinsa ja on keskeinen osa huoltovarmuutta. Tällä hetkellä pääradasta noin 600 kilometriä on yksiraiteista. Yhteisesti on todettu radan häiriöherkkyyden olevan suuri ja liian pitkien kohtauspaikkavälien aiheuttavan ongelmia yksiraiteisilla osuuksilla. Vastikään julkaistun Päärata 2060 -strategian tavoitteena onkin kehittää koko päärata kaksiraiteiseksi. Kyseessä on merkittävä ja erittäin tavoiteltava kehitysaskel niin Suomen huoltovarmuuden kuin elinvoiman näkökulmasta.

Vuonna 2025 hallitus myönsi Pohjois-Pohjanmaalle rahoituksen kaksoisraiteen rakentamiselle Oulu–Liminka-välille. Tuleva kaksoisraide parantaa merkittävästi koko Pohjois-Suomen kilpailukykyä ja erityisesti Oulun seudun aluerakennetta. Se mahdollistaa työssäkäyntialueen laajenemisen, uusien asukkaiden sijoittumisen alueelle, liikennepäästöjen ja ruuhkien vähenemisen sekä saavutettavuuden yleisen paranemisen. Jotta nämä hyödyt realisoituvat täysimääräisesti, tarvitaan jatkotoimia. Tärkein on päätös lähijunaliikenteen käynnistämisestä.

Seuraava keskeinen askel kaksoisraiteen kehittämisessä on Liminka–Ylivieska-väli. Rataosuudella on merkittäviä välityskyky puutteita ja matkustajamäärät ovat viime vuosina kasvaneet suhteellisesti kaikista eniten. Rataosuus tulee saada suunnitteluun mahdollisimman pian.

Muuttuneessa maailmassa katseet ovat myös kohdistuneet yhä vahvemmin raja-alueille. Suomen huoltovarmuuden ja turvallisuuden vahvistaminen edellyttää Rail Nordica -läntisen raideyhteyden toteuttamista. Raideyhteys on merkityksellinen myös elinkeinoelämän näkökulmasta. Se tukee miljardiluokan teollisia investointeja ja vientiä sekä liittää Suomen entistä tiiviimmin osaksi Euroopan liikenneverkkoja. Tällä hetkellä suunnittelu on käynnissä Tornio–Haaparanta–Kemi-välillä.

EU:n uusi rahoituskausi alkaa vuonna 2028, ja sen painopisteenä tulee olemaan rajat ylittävät yhteydet. Tulevassa kehysriihessä tulee osoittaa 43 miljoonaa euroa suunnittelurahoitusta Haaparannasta Ouluun ja Rovaniemelle. Päätös on tehtävä nyt. Strategisesti merkittävimmät ja mittavimmat hankkeet ovat ensimmäisinä hakemassa rahoitusta ja EU rahoittaa vain valmiiksi suunniteltuja hankkeita, ei ideoita.

Elinvoimainen ja kehittyvä maakunta tarvitsee äänekseen kaikkia sen toimijoita ja tulevaisuuteen katsovia päätöksiä.

Senja Kovaniemi
Maakuntavaltuuston puheenjohtaja

Polttoaineiden hinnasta käydään taas kerran kovaa keskustelua. Ymmärrettävästi se tuntuu jokaisen suomalaisen arjessa. Mutta silti tuntuu, että keskustelu menee ohi olennaisen. Puhumme hinnasta, vaikka meidän pitäisi puhua siitä, millä Suomessa ylipäätään ajetaan.
Emme voi päättää maailman öljyn hintaa. Sen sijaan voimme päättää, olemmeko siitä riippuvaisia.

Liikenne tuottaa Suomessa noin viidenneksen kaikista päästöistä, ja tieliikenne yksin lähes neljänneksen. Suunta ei ole edes oikea, päästöt ovat viime aikoina kääntyneet uudelleen kasvuun. Samalla tiedämme, että nykyisillä toimilla emme saavuta vuoden 2030 tavoitteita. Silti poliittinen keskustelu pyörii pitkälti verotuksen ympärillä. Minusta tämä on väärä keskustelu.

Suomessa on jo olemassa kotimaisia vaihtoehtoja. Biokaasun tuotanto kasvaa, mutta liikenteessä sen osuus on edelleen marginaalinen. Pohjois-Suomessa ongelma näkyy konkreettisesti: vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla, koska jakeluverkkoa ei ole rakennettu. Kyse ei ole siitä, etteikö ratkaisuja olisi. Kyse on siitä, ettei niitä ole päätetty toteuttaa. Samaan aikaan puhumme sähköistymisestä ja hyvä niin. Mutta rehellisyyden nimissä on todettava, ettei yksi ratkaisu riitä kaikkeen. Pitkät etäisyydet, raskas liikenne ja pohjoiset olosuhteet vaativat rinnalle muitakin käyttövoimia. Siksi on lyhytnäköistä rakentaa koko strategia yhden vaihtoehdon varaan.

Suomella olisi myös mahdollisuus hyödyntää omaa vahvuuttaan. Metsäteollisuus, bioperäinen hiili ja teknologiaosaaminen tarjoavat pohjan e-polttoaineille, joita voitaisiin käyttää nykyisessä autokannassa. Tämä ei ole utopiaa, mutta se ei myöskään tapahdu ilman poliittisia päätöksiä. Muualla maailmassa päätöksiä on tehty. Esimerkiksi Brasiliassa kuluttajalla on valinnanvaraa, ja markkina on siellä rakennettu sitä tukevaksi. Suomessa vakavasti otettavat vaihtoehdot ovat jääneet vähän kuin telineisiin.

Minusta Suomen pitäisi tehdä tässä asiassa selkeä linjaus. Kotimaiset polttoaineet eivät voi olla mikään sivujuonne, vaan niiden on oltava strateginen valinta.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että biokaasun jakeluverkkoa laajennetaan koko maahan, e-polttoaineiden tuotantoa edistetään ja markkinoille tuodaan ratkaisuja, jotka antavat kuluttajalle aidon valinnan. Samalla vahvistetaan huoltovarmuutta ja vähennetään riippuvuutta tuontienergiasta.

Lopulta kyse on yksinkertaisesta asiasta. Haluammeko jatkossakin olla riippuvaisia globaalista öljymarkkinasta vai haluammeko rakentaa suomalaisen ratkaisun?
Minun mielestäni valinta on selvä. Nyt tarvitaan enää päätöksiä.

Senja Kovaniemi

Pohjois-Pohjanmaan Keskusta pitää kestämättömänä tilannetta, jossa puolen Suomen arkisto suljettaisiin ja yhteisen historiamme lähteet kuljetettaisiin Mikkeliin.

Arkiston sulkeminen lamauttaisi pohjoisen historian tutkimisen ja vaikeuttaisi sekä eriarvostaisi suunnattomasti uusien historia-alan ammattilaisten kouluttamista Oulussa etenkin kun aineistosta on digitoitu vain pieni osa.

Kysymys on ennen kaikkea koulutus- ja tiedepolitiikasta sekä alueellisen tasa-arvon säilyttämisestä.

Senja Kovaniemi
Pohjois-Pohjanmaan Keskustan piirin pj.

Kuten hyvin tiedämme, asuttu maa on parasta maanpuolustusta. Sama periaate pätee myös Suomen meriliikenteen jäänmurtajiin, jotka ovat oleellinen osa kriittistä infrastruktuuriamme. Suomen tavarakuljetuksista noin 95 prosenttia kulkee meritse, ja koska kaikki Suomen satamat jäätyvät normaalitalvina, on jäänmurtajien työ täysin välttämätöntä ympärivuotisen meriliikenteen turvaamiseksi.

Tällä hetkellä jäänmurtajien kotipaikat on keskitetty kahteen tukikohtaan Etelä-Suomeen. Keskittäminen ei kuitenkaan vastaa huoltovarmuuden nykyisiä vaatimuksia. Tilanteessa, jossa toimintaympäristö on muuttunut oleellisesti on hajasijoittaminen paitsi järkevää myös välttämätöntä. Kun kalusto on sijoitettuna eri puolille maata, riskit vähenevät ja toiminnan jatkuvuus varmistuu paremmin kaikissa olosuhteissa.

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee parhaillaan Suomen omien jäänmurtajien investointiohjelmaa. Samalla pohditaan myös kysymystä siitä, mihin jäänmurtajat tulevaisuudessa sijoitetaan. Löytyykö uusi kotisatama pääsääntöisesti Perämerellä toimivalle jäänmurtaja Kontiolle jatkossa Oulun Oritkarista tai Toppilasta? Molemmat vaihtoehdot tarjoavat hyvät edellytykset turvalliselle ja tehokkaalle toiminnalle. On myös järkevää, että sulan veden aikana osa jäänmurtajista on valmiiksi sijoitettuna pohjoiseen. Näin ne ovat myös heti oikealla puolella Suomea, kun jäät alkavat muodostua alkutalvesta.

Perämeren merkitys Suomen taloudelle kasvaa jatkuvasti. Tehokas talvimerenkulku varmistaa muun muassa teräksen ja puutavaran viennin ja raaka-aineiden tuonnin alueelle. On täysin luontevaa, että myös jäänmurto on tulevaisuudessa vahvemmin osa pohjoista.

Tervetuloa Ouluun, Kontio!

Senja Kovaniemi

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja (Kesk)

Elinvoimainen ja kokonaisturvallisuutta vahvasti puolustava maakuntamme ei ole syntynyt sattumalta. Se on syntynyt pitkäjänteisestä työstä alueen ja sen ihmisten eteen.

Pohjois-Pohjanmaan liitto viitoitti viime vuonna maakuntamme suuntaa muuttuneessa toimintaympäristössä, kun se teki merkittäviä päätöksiä ja linjauksia tuleviin vuosiin. Hyväksytty energia- ja ilmastovaihemaakuntakaava, päivitetty maakuntaohjelma sekä liiton strategia luovat vahvan pohjan, jonka varaan voimme rakentaa maakuntamme elinvoimaa ja hyvinvointia jatkossakin. Tuleviin vuosiin mahtuu kuitenkin myös omat haasteensa ja paljon työtä sekä vaikuttamista niiden selättämiseksi. Yksi haasteista on Euroopan unionin rahoituskehys vuosille 2028-2034.

Euroopan komissio antoi heinäkuussa 2025 esityksensä Euroopan unionin seuraavasta budje­tista eli monivuotisesta rahoituskehyksestä. Esitys ei sisällä Suomen liittymissopimukseen perustuvaa pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitusta (NSPA), mikä poikkeaa merkittävästi nykyisestä rahoituskaudesta. Esitys, josta erityisrahoitus puuttuu heikentää maakuntamme asemaa ja vaarantaa pohjoisten alueiden tasapuolisen kohtelun.

Pitkät etäisyydet ja harva asutus tulee tunnustaa ja säilyttää EU:n koheesiopolitiikassa myös tulevalla ohjelmakaudella. 

Menestyksekästä ja kulttuurin täyteistä vuotta 2026!

Senja Kovaniemi

Oulun ja Lapin vaalipiirien yhdistäminen yhdeksi vaalialueeksi johtaisi siihen, että samoissa eduskuntavaaleissa kahden vaalipiirin vaalialueella äänestettäisiin eri pelisäännöillä kuin muualla Suomessa.

Pohjois-Pohjanmaan Keskusta ei hyväksy eri pelisääntöjä.  Oulun- ja Lapin vaalipiirin ihmisillä tulee olla oikeus jatkossakin valita omat kansanedustajansa ilman, että toisesta vaalipiiristä vaikutetaan asiaan.

Senja Kovaniemi

Keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja

Pohjois-Pohjanmaan Keskusta pitää hallituksen päätöstä rahoittaa Oulu–Liminka-kaksoisraidehanke ja käynnistää henkilöliikenne Oulusta Haaparantaan erittäin merkittävänä koko maakunnan ja Suomen kannalta. Hankkeen toteutus tulee edistämään koko Pohjois-Suomen kilpailukykyä ja Oulun seudun aluerakennetta. Työssäkäyntialueen laajeneminen, ruuhkien ja päästöjen väheneminen sekä saavutettavuuden parantaminen mahdollistuvat tulevaisuudessa kaksoisraiteen myötä. Tämä tarvitsee toki vielä omat lisäpanostuksensa. Pohjois-Pohjanmaan Keskusta katsoo myös, että muuttuneessa maailmantilanteessa kaksoisraide on huoltovarmuuden kannalta erittäin tärkeä tekijä.

Merkittävän rahoituspäätöksen taustalla on pitkä, vuosikymmenten mittainen yhteinen vaikuttamistyö,  jossa Pohjois-Pohjanmaan Keskusta on toiminut vahvasti alueemme ja sen ihmisten etua ajaen. Vahvaa yhteistä vaikuttamistyötä tarvitaan jatkossakin. Samalla kun etelässä laitetaan 3 miljardia Turun tunnin junaan on hyvin perusteltua viedä myös pohjoisen liikennehankkeita eteenpäin rivakkaa tahtia. Pohjoisen raidehankkeista erityisesti Ylivieskan ja Limingan välisen osuuden suunnitelmavalmiutta on vietävä vahvasti eteenpäin.

Senja Kovaniemi

Pohjois-Pohjanmaan Keskustan puheenjohtaja

Olen ilolla seurannut viime aikoina virinnyttä keskustelua naisterveyden ympärillä.

Erityisen hienoa esimerkkiä aiheen tiimoilta näyttävät Pohjois-Pohjanmaalla neljä edelläkävijäkuntaa. Limingalla, Iillä, Utajärvellä ja Vaalalla on parhaillaan käynnissä yhteinen, EU-rahoitusta saava Työhyvinvoinnin rakentajat -kehittämishanke, jonka yhtenä painopisteenä on tuoda näkyväksi naistyypillisten oireiden ja sairauksien vaikutus työhyvinvointiin.

Mukana hankkeessa ovat myös Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan naistentaudit ja synnytykset sekä Työterveyslaitos.

Oulun yliopiston syyskuussa 2025 tekemä tutkimus paljastaa karun todellisuuden: 77 prosenttia naisista kertoo, että viimeisen puolen vuoden aikana heillä on ollut naisterveyteen liittyviä oireita tai sairauksia, jotka ovat vaikuttaneet kielteisesti heidän työkykyynsä.

Peräti 43 prosenttia vastanneista kertoi tulleensa oireista huolimatta töihin. 

Tulokset eivät yllätä, mutta pysäyttävät.

Oli kyse sitten runsaista ja kivuliaista kuukautisista, hormonaalisesta migreenistä, vaihdevuosioireista, endometrioosista tai muista gynekologisista sairauksista, näille kaikille on edelleen valitettavan yleistä peittely ja vähättely. “Naisen osa elämää” – se on vain kestettävä. Usein naiset eivät itsekään aina tiedosta, kuinka suuri vaikutus oireilla on heidän työkykyynsä. 

Tietoisuutta naistyypillisistä oireista ja niiden vaikutuksesta työkykyyn on pystyttävä lisäämään.

Vain puhumalla tietoisuus asian laajuudesta ja vaikutuksista niin yksilöille, työyhteisöille kuin työnantajille lisääntyy. Oireiden asianmukainen hoito työterveydessä on keskeistä työkyvyn ja työssä jaksamisen kannalta. Kun nämä oireet tunnistetaan ja hoidetaan ajoissa,  poissaolot vähenevät ja työntekijöiden toimintakyky paranee. Tämä tukee myös osaltaan yritysten tuottavuutta ja tätä kautta koko Suomen talouskasvua.

On myös tasa-arvokysymys, että naistyypilliset oireet ja sairaudet huomioidaan työterveyssopimuksissa siinä missä polvikivutkin. 

Kävin kaksi viikkoa sitten työhyvinvointikeskustelun esihenkilöni kanssa, kun sairaspoissaolojeni hälytysraja oli aktivoitunut.

Pyysin esihenkilöä erikseen kirjaamaan keskustelun lopputulemaan, että henkilöllä on ollut esivaihdevuosioireista johtuvia poissaoloja. Vain avoimuutta ja keskustelua lisäämällä pääsemme luomaan parempaa työelämää meille kaikille.