Kirjoitukset

.”Hei, olen Minna ja harrastan kilpa-ammuntaa.” Jokseenkin näillä sanoilla alkoi kirjekaverilta saatu kirje vuonna 1993. Muistan edelleen sen tunteen, kun luin tämän kohdan kirjeestä. Jotakin erilaista, uutta ja kiinnostavaa. Muistan ajatelleeni, että tätä täytyy itsekin saada joskus kokeilla.

Kokeilu jäi kuitenkin odottamaan ja Duck Huntin pelaaminen Nintendolla sekä kauniiden savikiekkojen keräily läheiseltä pellolta olivat viime maanantaille saakka ainoa kosketuspintani ampumaurheiluun.

Kipinä lähteä kokeilemaan ammuntaa heräsi uudelleen, kun ensimmäisen kerran kuulin Liminkaan ja Lumijoelle rakentuvasta Pohjois-Euroopan suurimmasta ampumaurheilukeskuksesta. Ruutikankaan ampumaurheilukeskus mahdollistaa kaikkien ampumaurheilulajien harrastamisen ja lajien kilpailut MM-tasolle asti.

Keskuksen on arvioitu tuovan alueellemme jopa 15 miljoonaa euroa uutta matkailutuloa. Kisat myös televisioidaan lajista ja kilpailusta riippuen jopa sataan maahan. Ampumaurheilukeskuksen tuoma potentiaali alueellemme on merkittävät ja sen hyödyntäminen sekä kehittäminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Ensimmäiset MM-kilpailut keskuksessa järjestetään jo muutaman viikon päästä ja ne osaltaan viitoittavat tulevaa. Näitä 4.-9. elokuuta järjestettäviä kivääripracticalin MM-kilpailuja on mahdollista seurata paikan päällä.

Palatakseni kipinään. Ruutikankaalla järjestetään kesäaikaan joka maanantai naistenilta, jonne voi lähteä kokeilemaan ammuntaa hyvin matalalla kynnyksellä. Tapahtumailmoituksessa kerrotaan, että mukaan ei tarvita muuta kuin hyvä mieli.

Paikan päällä minut otettiinkin iloisesti vastaan ja sain mitä parhainta opastusta haulikkoammunnasta. Minulle vahvistui käsitys siitä, että ampumaurheilu opettaa ennen kaikkea keskittymistä ja vastuuta. Ilmapiiri huokui vahvaa yhteisöllisyyttä ja ystävällisyyttä.

Illan aikana mietin useaan kertaan, että miksi ihmeessä en ole jo aiemmin lähtenyt mukaan toimintaan. Muistan lukeneeni taannoin, että ampumaurheilulle on tyypillistä, että harrastus kulkee sukupolvelta toiselle ja kipinä harrastukseen lähtee yleensä vanhemmalta. Muistan myös kirjekaverini kertoneen, että harrastuksen valintaan oli ohjannut oma isä, joka oli ammatiltaan poliisi.

Jotta tämä erinomainen urheilumuoto saisi lisää uusia harrastajia keskuuteensa kannustan alueen toimijoita tekemään vahvaa yhteistyötä kuntien kanssa ja mahdollistamaan matalan kynnyksen kokeiluja.

Kotiin ajaessani hymyilin itsekseni, kun ajattelin miten helpolta Satu Mäkelä-Nummelan tekeminen trap-ammunnassa olikaan joskus televisiossa näyttänyt ja miten innolla odotin jo seuraavaa kertaa compak-radalla.

Toivotaan Ruutikankaan ampumaurheilukeskukselle menestystä tulevaan. Tähdätään yhdessä kasvuun.

Senja Kovaniemi
Liminka

Olemme saaneet viime aikoina seurata toinen toistaan upeampia urheilusuorituksia niin kotimaisilla kuin kansainvälisilläkin areenoilla. Jatkoa on varmasti luvassa, kun olympialaiset Pariisissa, kivääripracticalin MM-kilpailut Limingassa ja monet muut lajit järjestävät kesäiset kilpailunsa.

URHEILIJOIDEN tekemistä ja menestystä on aina ilo seurata. Erityisen iloinen olen siitä liikunnan ilosta, mitä he ympärilleen luovat. Iso kiitos kuuluukin urheilijoille, heidän tukijoukoille ja urheiluseuroille.

Kiitos kuuluu myös kunnille, jotka omalla toiminnallaan mahdollistavat puitteet harrastaa ja luovat alustan mistä ponnistaa niin oman hyvinvoinnin lisäämiseen, kuin ihan sinne maailman huipuille saakka. 

EN VOI kuitenkaan olla miettimättä, miten kunnat tulevaisuudessa pystyvät vastaamaan näihin tarpeisiin. Puheissa ja kirjoituksissa vilistää lauseita siitä, kuinka tulevaisuuden kunnan tulee keskittyä kuntalaisten hyvinvoinnin edellytyksien luomiseen ja kuinka ennaltaehkäiseviin palveluihin tulee satsata.

Mutta miten tämä käytännössä toimii, kun kunnilta viedään rahat? 

Viime vuoden marraskuun surullisen kuuluisa ’Black Friday’ leikkasi kuntien valtionosuuksia merkittävästi. Avustukset mm. liikuntapaikkarakentamiseen vähenevät ja nyt valmistelussa oleva, toki tarpeellinen, kuntien rahoitusjärjestelmän uudistaminen tuo mukanaan paljon epävarmuutta etenkin niille kunnille, jotka ovat hoitaneet talouttaan ja prosessejaan hyvin jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti. 

RAHOITUSJÄRJESTELMÄN uudistuksen yksi lähtökohta on saada korjattua hyvinvointialueuudistuksen yhteydessä syntynyt haaste, jossa osassa kunnissa valtionosuudet kääntyivät negatiiviseksi. Tarkoittaen sitä, että kunta joutuu maksamaan valtiolle siitä, että saa tuottaa lain määräämiä palveluja.

Kun järjestelmää nyt uudistetaan siten, että kokonaisrahamäärä ei tule lisääntymään, on hyvin todennäköistä, että valtionosuudet pienenevät entisestään.

Miten käy siis niissä kunnissa, joissa jatkuva parantaminen on ollut pitkään jo osa tekemistä ja tätä myöden palvelut sekä prosessit on hiottu erinomaiseen kuntoon? Mistä voidaan enää nipistää, jos valtionosuudet pienenevät entisestään? Huoli on aiheellinen.

RAHOITUSJÄRJESTELMÄN uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026. Toivotaan että selvitysten ja valtionosuusperusteiden viilausten jälkeen uudistus ei huononna tilannetta entisestään, ja että kunnilla on myös tulevaisuudessa aidosti mahdollisuus kantaa kortensa kekoon.

Senja Kovaniemi

kunnanvaltuutettu (kesk.)

Liminka

Huomisen tähden

Mitä olet ajatellut tehdä sen eteen, että äänestysaktiivisuus ei olisi niin kovin surkea kuin se oli viime EU -vaaleissa, kysyttiin minulta taannoin. 

Kysymys pysäytti miettimään asiaa syvemmin. Kyllä, EU koetaan kaukaiseksi, asiat hankaliksi ja vaikuttamismahdollisuudet olemattomiksi. 

Eurovaaliehdokkaat yrittävät kenttää kiertäessään ja sosiaalista mediaa päivittäessään tuoda asioita lähemmäksi ja saada ihmiset äänestämään kohta jo ovelle koputtavissa vaaleissa.

 Ehdokkaiden puheissa vilisevät lauseet sisämarkkinoiden toimivuudesta, vapaasta liikkuvuudesta, ilmastosta ja pullonkorkeista. 

Keskustan ehdokas Petri Roininen totesi taannoin Limingassa vieraillessaan, että 80 prosenttia kaikesta sääntelystä juontaa juurensa Brysseliin. Erityisen huolissaan hän oli vihreän siirtymän teollisuuden osalta omistajuudesta. Omistajuus on pystyttävä pitämään omissa käsissä, eikä Suomesta saa tulla reservaattia muille. Vaikka tuulimyllyjä ei voi viedä muualle, niiden tuottama hyöty voi mennä. Siksi sinivalkoisella omistajuudella on iso merkitys.

Vaaleissa tulee äänestää huomisen tähden. 

Ollaan siis politiikan isojen asioiden äärellä ja vaaleihin on enää reilut kaksi viikkoa. 

Palatakseni minulle esitettyyn kysymykseen… Mitä teen äänestysaktiivisuuden nostamisen eteen? 

Tässä hetkessä ei tehdä enää suuria taikatemppuja asian suhteen, mutta päätin osaltani tuoda jatkossa omassa viestinnässäni EU:ta piirun verran lähemmäksi ihmisiä myös vaalien välissä. 

Tulen pitämään yllä keskustelua EU:ssa tehtävistä päätöksistä ja siitä, miten ne vaikuttavat arkeemme sekä mistä asioista EU:ssa aina kulloinkin keskustellaan. Arjessa tapahtuva jatkuva keskustelu on vaikuttavin työkalu äänestysprosentin nostoon.

Europarlamenttivaalit järjestetään 9. kesäkuuta 2024. Vaalien ennakkoäänestys on avoinna 29. toukokuuta – 4. kesäkuuta 2024. 

Vaalipiiri on koko Suomi eli äänestää saa ketä vain ja ajokortti riittää. Nappaa myös kaveri mukaan!

Senja Kovaniemi

Limingan Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtaja